Lakialoite ulkomaalaisten kiinteistöomistuksesta

Tiedote 12.06.2013, julkaisuvapaa
Pro Karelia ry  http://prokarelia.net
toimitus@prokarelia.net

http://prokarelia.net/fi/?x=artikkeli&article_id=2075&author=10
LAKIALOITE ULKOMAALAISTEN KIINTEISTÖOMISTUKSESTA

– Suna Kymäläisen lakialoite
– Lakialoitteen tukijoita tarvitaan
– ETA:n ulkopuolinen omistus ei ole EU-ehto
– Viranomaiskoordinaatio puuttuu täysin
– Ei ole venäläisten vika, että suomalaiset ovat hölmöjä
– Kansallinen turvallisuus vaarannettu
– Vastavuoroisuus unohdettu täysin
– Lakialoite edellyttää käyttölupaa nykykiinteistöille

Suna Kymäläisen lakialoite

Ulkomaalaisten kiinteistöomistus Suomessa on herättänyt paljon
kysymyksiä, ihmetystä ja turvattomuuden tunnetta. Erityisesti
tämä koskee tuntemattomien venäläisten ja venäläisyritysten
kiinteistöomistuksia. Kaikkein epämääräisintä on
venäläisten omistuksessa olevien veroparatiisiyhtiöiden
kiinteistöomistus.

Kansanedustaja Suna Kymäläinen on tehnyt
ulkomaalaisomistuksesta lakialoitteen: ”Laki ETA-maiden
ulkopuolelta tulevien henkilöiden ja yhteisöjen
kiinteistönhankinnasta ja –vuokrauksesta”.

Poliitikkojen tarttuminen aiheeseen ei ole ensimmäinen kerta,
vaikka konkreettisia toimia ei ole tapahtunutkaan.
Vallanpitäjät ovat tähän saakka vähätelleet ja
mitätöineet asiaa vastoin parempaa tietoaan. Venäjään
kohdistuva pelko näyttää edelleen olevan voimissaan.

Lakialoitteen tukijoita tarvitaan

Suna Kymäläisen lakialoitteesta puuttuu vielä tukijoita, jotta
muodollisesti tarpeellinen 101 kansanedustajan määrä
saavutettaisiin juhannukseen mennessä. Siksi nyt kannattaa olla
yhteydessä omaan kansanedustajaan ja kysellä hänen kantaansa
asiaan. Vai haluavako suomalaiset ja hallitus vain jatkaa
nykyistä turvattomuutta lisäävää, usein rahanpesua ja
harmaata taloutta sisältävää ulkomaalaisomistusta?

Lakialoitteessa selvitetään lukuisia kiinteistöjen ulkomaiseen
omistukseen liittyviä ongelmia. On todella hämmentävää,
että kaikista puheista huolimatta hallitus käytännössä
suosii rahanpesua ja harmaata taloutta sallimalla sen tapahtua
kiinteistöostojen kautta. Kymäläinen kertoo, että harmaasta
taloudesta verotuksen näkökulmasta 98 – 99 prosenttia pysyy
piilossa.

ETA:n ulkopuolinen omistus ei ole EU-ehto

Kyse ei Suomen osalta ole EU-ehtojen täyttämisestä, vaan
vapaaehtoisesta ajattelemattomuudesta tai omasta turvallisuudesta
piittaamattomuudesta. Kun ETA-alueen ulkopuolisille kansalaisille
vapautettiin suomalaiskiinteistöjen ostaminen, ei silloinen
ministeri Satu Hassi myöhemmin muistanut tätä vuonna 1999
esittelemäänsä asiaa lainkaan.

Oikeusministeri Tuija Brax näki asian aikanaan ruusuisilla
laseillaan positiiviseksi: ”Päinvastoin, ulkomaisilla
investoinneilla on myös erittäin myönteisiä vaikutuksia
taloudelle”.

Viranomaiskoordinaatio puuttuu täysin

Suurimmaksi ongelmaksi koetaan se, ettei ole olemassa
vastuullista viranomaistahoa ja viranomaisyhteistyö on muutenkin
heikkoa. Aikanaan 1 – 2 henkilötyövuoden säästöillä
perusteltiin vastuuviranomaistahon poistamista.

Menettely oli lähinnä järjetöntä, koska mitättömällä
säästöllä ei menetetä ainoastaan satojen miljoonien tuloja,
vaan myös lisätään turvattomuutta, rappeutetaan moraalia,
suositaan rahanpesua, hyväksytään veroparatiisiyhtiöiden
käyttäminen, tuetaan venäläistä korruptiota ja käytetään
valtaa väärin.

Ei ole venäläisten vika, että suomalaiset ovat hölmöjä

Karjalan Kuvalehden numerossa 5/2011 oli laaja artikkeli EU:n
ulkopuolisista kiinteistönostoista ja näihin liittyvistä
ongelmista (luettavissa myös Karjalan Kuvalehti 5, sivulta 4
alkaen). Samalla tuotiin esille mm. arveluttavien venäläisten
toimintaperiaatteiden hiljainen hyväksyminen Suomessa.

Suomessa yleinen periaate on, että ongelmien ilmaantuessa
mennään heti kansan kukkarolle. Venäjällä sen sijaan
varakkaat kansalaiset laittavat rahansa piiloon
veroparatiisiyhtiöihin ja köyhät sukanvarteen.

Suomessa kiinteistöasiaa on ehkä eniten tutkinut ja tarkimmat
selvitykset tehnyt ”Saarijärven tietotoimisto” eli Asko
Hackzell ja Oiva Miettinen sekä muutama muu henkilö, joka ei
halua nimeään julkisuuteen. He kertovat Saarijärveltä
hallitontin ostaneen venäläisen sanoneen, ettei se ole heidän
vikansa, että teillä on hölmöt lait.

Kansallinen turvallisuus vaarannettu

Kiinteistöjen osto kansallisen turvallisuuden kannalta
vaarallisista paikoista (esim. puolustusvoimien alueelta,
linkkimastojen vierestä, koelentoaseman vierestä) on
saarijärveläisten mukaan osa venäläistä strategiaa.

– Venäjä systemaattisesti kohdistaa aggressioitaan kaikkiin
reunavaltioihin. Se pyrkii pääsemään maan sisälle ja maa
valloitetaan hankkimalla kaivos, telakka, televerkko,
sähköverkko, merikaapeli, kuljetusliikkeet, logistiikkakeskus
tms. kohde, kertovat Hackzell ja Miettinen.

Vastavuoroisuus unohdettu täysin

Vastavuoroisuuden puuttuminen havaitaan erittäin selvästi
siinä, kun Venäjän silloinen presidentti Dmitri Medvedev
määritti 09.01.2011 kaikkiaan 380 aluetta, joilla ulkomaalaiset
eivät saa ostaa kiinteistöjä. Tämä FSB:n hallinnon alaan
kuuluva päätös määritti merkittävän osan pakkoluovutetusta
Karjalasta myyntikieltoon.

Presidentti Vladimir Putin ei ole tehnyt mitään asian hyväksi.
Nyt on annettu presidentin uusi ukaasi, jonka perusteella
raja-alueella olevat suomalaisomisteiset kiinteistöt
pakkolunastetaan. Mitä tekee virallinen Suomi? Se vain nostaa
kätensä pystyyn ja vaikenee, eikä tee mitään.

Lakialoite edellyttää käyttölupaa nykykiinteistöille

Suna Kymäläisen 21.03.2013 päiväämässä lakialoitteessa on
ratkaisu myös nykyisen epämääräisen omistuksen osalle.
Ulkomaalaisten tulee hakea käyttölupa omistuksessaan olevalle
tai vuokraamalleen kiinteistölle.

Eduskunnan on aika saattaa vastavuoroisuus voimaan ja tehdä
ETA-alueen ulkopuolinen omistus ja vuokraus Suomessa
luvanvaraiseksi ja läpinäkyväksi.

Suomi ja suomalaiset eivät ole menettämässä epämääräisten
ulkomaalaisomisteisten kiinteistöjen osalta vain
turvallisuuttaan ja verotulojaan, vaan ennen kaikkea on
tapahtumassa ongelmallinen moraalikato ja Suomen
oikeusvaltiostatuksen vahva heikentäminen. Miksi?

 

 

 

 

ANNELI ILONEN, 82, VÄITTELEE KANNAKSEN EVAKKOUDESTA

Tiedote 04.06.2013, julkaisuvapaa
Pro Karelia ry http://prokarelia.net
toimitus@prokarelia.net

http://prokarelia.net/fi/?x=artikkeli&article_id=2074&author=10

Anneli Ilosen väitöstilaisuus

Lauantaina 08.06.2013 klo 12:00 alkaa Hauhon yhtenäiskoulun
suuropetusluokassa, Tanhuantie 2, Hauho, mielenkiintoinen
tilaisuus. Tasan 82 vuotta aikaisemmin syntynyt kasvatustieteiden
maisteri Anneli Ilonen esittää väitöskirjansa aiheesta Rajan
lapset – identiteettityö kannaksen evakkojen sukupolvissa.

Tutkimus on tehty Lapin yliopistossa, mutta väitöstilaisuus on
Ilosen nykyisellä kotipaikalla. Ilonen on Lapin yliopiston
kaikkien aikojen vanhin tohtoriväittelijä.

Vastaväittelijä toimii kasvatustieteen professori Pirkko
Pitkänen Tampereen yliopistosta ja kustoksena kasvatustieteen
professori Esa Poikela Lapin yliopistosta.

Ilonen on itse kokenut sodan ja evakkouden Kivennavalta, Karjalan
Kannakselta. Ilosen mukaan evakkous jatkuu yhä kannakselaisten
jälkipolvien mielten pohjilla. Väitöksessä on tutkittu
kannakselaisten tekemää sisäistä identiteettityötä eri
sukupolvien välillä.

Noin 420 000 karjalaista evakkoon

Karjalan Kannaksen ja Laatokan Karjalan väestöstä noin 420 000
joutui evakkoon, osa kahdesti.

Noin 280 000 evakkoa ehti palata kotiseudulleen rakentamaan
kotinsa uudelleen ja kunnostamaan peltonsa, kunnes Neuvostoliiton
suurhyökkäyksen vuoksi 1944 alkoi toinen evakkouden vaihe, jota
nyt on kestänyt lähes 70 vuotta.

Evakot siirrettiin eri puolille Suomea, missä lukuisat heistä
ostivat ns. kylmän tilan, jota he ryhtyivät viljelemään.
Ilosen tutkimuksen mukaan karjalaiset ovat pinnallisesti katsoen
sulautuneet paikalliseen väestöön. Karjalaisuus on kuitenkin
jatkunut näkyvänä vuosikymmenestä toiseen.

Kannakselainen identiteettityö

Lapin yliopiston tiedotteessa kerrotaan, että Anneli Ilosen
tutkimuksessa kannakselaisen identiteetin rakennetekijöiksi
paljastuivat rajan imperatiivi, sosiokulttuurinen aktiivisuus ja
aktiivinen kansalaisuus.

– Raja merkitsi pelkoa ja kammoa ensisijaisesti Kannaksen
rajaseudun asukkaille. Kammo on saanut juurensa perinnetiedosta,
mutta sitä vahvistivat Kannaksella eläneiden omat kokemukset jo
ennen sotia ja sodissa. Outoutta on ollut myöhemminkin, Ilonen
kertoo.

Tutkimuksen mukaan kannakselainen identiteetti on isänmaallista
karjalaisuutta, tasa-arvoisuutta, suvaitsevaisuutta, aktiivista
kansalaisuutta, yritteliäisyyttä ja yrittäjyyttä.

– Identiteettityötä tehdään käytännössä tietoisella
kasvatuksella, perinteen vaalimisella ja arvojen
ylläpitämisellä, Ilonen selvittää tutkimuksensa tuloksia.
Identiteettityö on sekä sisäistä että ulkoista, joista
ulkoista identiteettityötä tehdään sekä heimoyhteisyyden
että lähiyhteisyyden kanavien kautta.

Kannaksen evakkous vähän tutkittua

Kannakselaisten evakkojen toimintaa on tutkittu hyvin vähän
verrattuna rajakarjalaisiin kohdistuneisiin tutkimuksiin.
Aikaisempi tutkimus on painottunut erityisesti Venäjän
Karjalaan eli Karjalan tasavaltaan sekä Laatokan Karjalaan eli
ortodoksisiin alueisiin. Luterilaisiin karjalaisiin kohdistuvaa
tutkimusta on vähän.

Ilonen on tutkimuksessaan haastatellut 29 kannakselaista ja
saanut haastattelujen ja kirjoitusten kautta heidän
jälkeläisiltään tietoja kolmessa sukupolvessa yli sadalta
henkilöltä. Vanhimmat haasteltavat olivat 85-95 –vuotiaita.
He olivat toimineet talvi- ja jatkosodassa tai lottina.

Anneli Ilosen väitöstilaisuus on mielenkiintoinen katsaus
kannakselaisevakkouteen ja heidän identiteettinsä
rakennetekijöihin. Ilonen sanoo, että – Vaikenemisen muuri on
alkanut murtua evakkojen jälkeläisten maailmassa, kun he ovat
löytäneet juuriaan kotiseutumatkoillaan ja kotiseutukirjojen
kautta.

Lisätietoja väitöskirjasta

Anneli Ilonen: puhelin 050 466 0662, anneli.ilonen@pp.armas.fi.

Väitöskirjan lehdistökappaleet ovat saatavissa Lapin
yliopistokustannuksesta, puh. 040 821 4242,
julkaisu(at)ulapland.fi. Valokuvia tutkijasta voi pyytää
yliopiston viestintäpalveluista, irma.varrio(at)ulapland.fi

Julkaisun tiedot ja myynti

Anneli Ilonen: Rajan lapset – Identiteettityö Kannaksen
evakkojen sukupolvissa. Acta Universitatis Lapponiensis 258.
Lapin yliopistokustannus: Rovaniemi 2013. ISBN 978-952-484-641-7
(nid.). ISSN 0788-7604.

Tiede- ja taidekirjakauppa Tila (Lapin yliopiston pääkirjasto,
Yliopistonkatu 8, Rovaniemi), puh. 040 821 4242,
julkaisu(at)ulapland.fi, www.ulapland.fi/lup.

 

 

 

 

KKL 14: SA-Kuvan 170 000 valokuvaa

TIEDOTE 22.05.2013, julkaisuvapaa
Karjalan Kuvalehti, http://karjalankuvalehti.com
toimitus@karjalankuvalehti.com

http://prokarelia.net/fi/?x=artikkeli&article_id=2073&author=10
KKL 14: SA-KUVAN 170 000 VALOKUVAA

Lehden tärkeimmät aiheet:

– Brysselin totalitarismi-kuuleminen
– John Morton, USA:n itsenäisyyden ratkaisija
– Venäjän ja Euroopan tulevaisuus

Pääkirjoitus

SA-Kuva ilmoitti avaavansa internetissä 170 000 kuvan arkistonsa
vapaaseen käyttöön, osoitteessa www.sa-kuva.fi. Tästä
seurasi mahtava menestys, jolloin 100 000 kävijän raja heti
rikkoutui – ja sivut tilapäisesti kaatuivat.

SA-Kuvan tekoa kunnioittaaksemme olemme valinneet tämän lehden
kansikuvaksi heidän julkaisemansa otoksen, jossa kaksi vähän
resuista tulevaisuuden toivoa nauraa ilkikurisesti. Kuva kertoo
paljon vuodesta 1943, jolloin se on otettu.

Suomisanakirjan mukaan Šokšu (ven. Шокша, Šokša,
vepsäksi Šokš) on maalaiskunta ja kylä Äänisenrannan piirin
kaakkoisosassa Karjalan tasavallassa. Se on vepsäläinen noin 1
100 hengen maalaiskunta ja samanniminen kylä 65 kilometriä
Petroskoista kaakkoon.

Suomi miehitti Šokšun alueen jatkosodan aikana, joten kuvan
pojatkin ovat ilmeisesti vepsäläisiä. Ei näytä miehittäjä
pahasti kanta-asukkaita kohdelleen. Toisella pojalla näyttäisi
olevan oikein merikartta oppaanaan. Toisen pojan salkku on vielä
tyhjän näköinen.

Itä-Karjalan miehitystä on kritisoitu ja Suomelle on sillä
perusteella usein langetettu sotaan syyllisyys. Tällainen väite
on argumenttina mitätön, koska se perustuu taannehtivaan
ajatteluun. Itä-Karjalan miehitys tapahtui vasta syksyllä 1941.

Neuvostoliitto pommitti suomalaisia kohteita jo 22.06.1941
aamulla ja 25.06.1941 se pommitti 18 paikkakuntaa eri puolilla
Suomea. Nämä paikkakunnat olivat pääasiallisesti
siviilikohteita, eikä niissä ollut suomalaista tai saksalaista
sotaväkeä tai sotateollisuutta.

Asianajaja, varatuomari Kari Silvennoinen uudessa kirjassaan
Soviet War Crimes against Finland käsittelee kansainvälisen
oikeuden kannalta neuvostorikoksia Suomea kohtaan. Puntarissa on
myös oikeudenmukainen ja kielletty sodankäynti.

Suomi ei tehnyt kansainvälisen lain mukaan ainuttakaan sodan
aloittavaa toimenpidettä ennen jatkosotaa, vaikka Neuvostoliitto
oli talvisodassa oikeudettomasti vienyt Suomelta alueita.

Neuvostoliitto sen sijaan syyllistyi useisiin kansainvälisen
lain ja keskinäisten sopimusten rikkomisiin hyökkäyksillään.
Suomalaisilla oli täysi oikeus puolustautua missä tahansa.
Silvennoinen pitääkin Mannerheimin ”kolmen kannaksen
strategiaa” erittäin taitavana puolustusoperaationa.

Eduskunta ei liittänyt Itä-Karjalan alueita Suomeen, vaikka se
06.12.1941 palautti Tarton rauhan rajat. Suomi ei siten haalinut
valloituksia tai lisäalueita, vaan paremman aseman puolustautua.

Reilut 40 % suomalaisista haluaa nytkin vain omat alueensa
takaisin, Šokšua tai muita venäläisiä alueita ei tämä halu
koske. Palautustavoite koskee vain pakkoluotettua aluetta:
Petsamo, Sallan ja Kuusamon itäosat, Laatokan Karjala, Karjalan
Kannas ja neljä Suomenlahden ulappasaarta.

Toinen erittäin suuri ero neuvostotavoitteisiin on se, että
pakkoluovutettu alue halutaan saada takaisin rauhanomaisesti,
luottamusta rakentaen ja aina win-win –pohjalta. Suomalaiset ja
venäläiset eivät vielä näytä ymmärtävän, miten
tuottavasta yhteistyöstä win-win –toiminnassa on kyse. Kun se
ymmärretään, myös palautushalukkuus kasvaa.

 

 

 

 

KKL 13: Isänmaallisuus on kunnia-asia

TIEDOTE 06.03.2013, julkaisuvapaa
Karjalan Kuvalehti, http://karjalankuvalehti.com
toimitus@karjalankuvalehti.com

http://prokarelia.net/fi/?x=artikkeli&article_id=2067&author=10
KARJALAN KUVALEHTI 13 ON JULKAISTU

Lehden tärkeimmät aiheet:

– Finnofobian monet kasvot
– Kriisi palkitsee syylliset ja rankaisee uhreja
– Democide: 1900-luvun 262 miljoonaa uhria!
– Saksojen yhdistymisen ja Karjalan palautuksen erot

Tilaa lehti. Voit myös lukea Karjalan Kuvalehden
PDF-formaatissa.
http://karjalankuvalehti.com/fi/lehtitilaus.php
http://karjalankuvalehti.com/fi/

ISÄNMAALLISUUS ON KUNNIA-ASIA

Suomalaisista on vuosikymmeniä yritetty toden teolla tehdä
rikollisia, koska maassa versoo aito isänmaallisuus. Ilman sitä
ei koko kansaa enää olisi olemassa, vaan suomalaiset olisi
Neuvostoliiton toimesta murhattu tai hajotettu pitkin Siperiaa.

Isänmaallisuus puhuttaa jälleen, kun Ilta-Sanomien
päätoimittaja Ulla Appelsin on ottanut asiaan kantaa. Hänelle
annettu palaute on osaltaan järkyttävää, osaltaan
järjetöntä, mutta hän itse kertoo, että suurin osa on ollut
positiivista.

Dosentti Arto Luukkanen on US-blogissaan 18.02.2013 käsitellyt
Appelsinin herättämiä reaktioita ja saanut aikaan erittäin
aktiivisen keskustelun. Luukkanen valottaa selventävin
esimerkein, miten isänmaallisuuteen on suhtauduttu 1940-luvulta
lähtien.

Tässä lehdessä käsitellään samaan aihepiiriin liittyviä
asioita, erityisesti finnofobiaa ja yksinvaltaisten hallintojen
masinoimia järkyttäviä murhia 1900-luvulla. Professori Rudolph
J Rummel on päätynyt 262 milj. murhattuun kansalaiseen. Sen
päälle tulevat sotien uhrit.

Omia kansalaisiaan murhanneista valtakunnista pahimpia ovat
olleet totalitarismit: Leninin ja Stalinin Neuvostoliitto, Maon
Kiina ja Hitlerin Saksa. Venäläinen nationalismi on
pahimmillaan isovenäläisyyttä, johon kuuluu Venäjän
messiaaninen hegemonia.

Venäjällä on kunniakasta olla patrioottinen nationalisti
täysin siitä riippumatta, kuinka paljon tuskaa se on
aiheuttanut. Omien kansalaisten vallanhimoinen tappaminen
selitetään tarkoituksenmukaiseksi toiminnaksi.

Suomalainen nationalismi lähes aina on suomalaista
kansallisaatetta ja isänmaallisuutta. Miksi suomalaisia pitäisi
siitä syyllistää, mutta venäläisten väkivallan
syyllistäminen on kiellettyä? Ketkä syyllistämistä
harjoittavat? Miksi sitä harjoitetaan?

Suomalainen kansallisuusaate on omaa maata puolustavaa.
Venäläinen nationalismi tähtää imperiumin ja oman etupiirin
laajentamiseen ja väkivallan hyväksymiseen.

Jos venäläisnationalismi ei hyväksyisi väkivaltaa ja sen
seuraukset haluttaisiin korjata, Petsamo, Karjala ja koko
pakkoluovutettu alue, samoin kuin Kuriilit, Mantsuria tai Setomaa
olisi palautettu anteeksipyyntöjen ja korvausten kera. Niin ei
ole käynyt.

Syyttelyssä kyse on omien rikosten projisoinnista toisten
tekemiksi. Tätä samaa kovaäänistä ja hyvin aggressiivista
politiikkaa harjoittaa presidentti Vladimir Putin ja hänen
hallintonsa sekä hänen suomalainen käsikassaransa, jota
Riidankylväjäksi voidaan kutsua.

Ehkä räikeimmillään tämä isovenäläisyys näkyy Putinin
hankkeessa, jonka taustavaikuttajana on geopoliitikko ja
venäläisen kolonialismin rakentaja Alexander Dugin. Tavoitteena
on Eurooppalaisen unionin rakentaminen. Unioni koostuisi
Euraasian liitosta ja Euroopan unionista. Toki venäläiset
olisivat sitä johtamassa ja kansoja alistamassa.

Suomalaisilla on täysi oikeus ja kunnia, ja sen johtajilla on
velvollisuus, olla suomalaisia kansallismielisiä ihmisiä.
Johtajien velvollisuutena on rakentaa Suomen itsenäisyyttä,
turvallisuutta, henkistä ja taloudellista tulevaisuutta.
Suomalaisten tehtävä ei ole alistua minkään vieraan vallan
vaatimusten alle.

Lisätiedot: Veikko Saksi
toimitus@karjalankuvalehti.com

 

 

 

 

TIME tunsi Suomen oikeat rajat

Tiedote 12.05.2013, julkaisuvapaa
Pro Karelia ry  http://prokarelia.net
toimitus@prokarelia.net

http://prokarelia.net/fi/?x=artikkeli&article_id=2072&author=10
TIME TUNSI SUOMEN OIKEAT RAJAT

– Hyvää Äitienpäivää!
– Times uutisoi oikeat Suomen rajat
– Molotov-Ribbentrop –sopimus
– US-kongressi ja senaatti eivät tunnusta M-S -rajoja
– Suomi vaikenee yhteisten etujen vastaisesti

Hyvää Äitienpäivää!

Maailmanlaajuisen Äitienpäivän kunniaksi Time-lehden
nettiversio julkaisi artikkelin, jossa maat oli rankattu sen
mukaan, kuinka hyviä ne olivat äideille. Suomi oli
kunniakkaasti sijalla yksi. Raportin oli laatinut Save the
Children -organisaatio. Ruotsi oli sijalla kaksi ja Norja sijalla
kolme.
http://newsfeed.time.com/2013/05/10/10-best-countries-for-moms/?iid=nf-article-trend-now

Time.com’n mukaan raportin parhaat uutiset liittyivät äitien
ja lasten kuolemien dramaattiseen vähenemiseen. Esim. alle
5-vuotiaina kuolleiden määrä putosi 12 miljoonasta 6.9
miljoonaan ja äitien kuolemat putosivat 543 000 vuodesta 1990
laskien 287 000 äitiin. Kehityssuunta on hyvä, mutta paljon on
vielä tehtävää äitien ja lasten hyvinvoinnin eteen.
http://www.savethechildrenweb.org/SOWM-2013/

Times uutisoi oikeat Suomen rajat

http://prokarelia.net/images/time_moms_countries_120513.jpg

Suomen rajat olivat Time.com’n uutisoinnissa sangen
kiinnostavat. Kuten lehden nettisivujen print screen näyttää,
Suomen rajoiksi oli piirretty ennen vuotta 1940 olleet rajat.
Kaksi käsivartta oli kuvassa mukana eli Petsamo oli liitetty
Suomeen. Samoin Karjala ja muu pakkoluovutettu alue.

Jossain määrin hämmästyttävää on suomalaisen Iltalehden
uutisointi aiheesta 12.05.2013. Sen otsikkona oli: ”Ups, mikä
moka! Arvostettu jenkkilehti siirsi Suomen rajoja”. Onko
suomettuminen sittenkin jäänyt jopa iltapäivälehden
toimitukseen? Eihän totuuden kertominen ole moka.

+
PS. Time.com-lehteen laitetun kommentin jälkeen kartta on
korvattu Suomen lipulla!
+

Molotov-Ribbentrop –sopimus

Suomalaisten kestomuistissa ele meemeissä on edelleen vahvasti
Molotov-Ribbentrop –sopimus 23.08.1939, jossa kaksi
totalitarismia, imperialistinen neuvostototalitarismi ja natsismi
jakoivat Euroopan etupiireihinsä. Rajat siirrettiin hyvin
pitkälle tämän sopimuksen mukaisesti.

Time’n artikkeli on täysin linjassa Yhdysvaltain ilmoittaman
politiikan kanssa. USA:n väliaikainen ulkoministeri Sumner
Welles ilmoitti 1940, ettei Yhdysvallat hyväksy M-R
–sopimuksen mukaisia rajoja.

US-kongressi ja senaatti eivät tunnusta M-S -rajoja

Yhdysvaltain Kongressi ja Senaatti ovat resoluutioissaan lukuisia
kertoja tämän jälkeen vahvistaneet tämän kannanoton. Tätä
asiaa on laajasti käsitelty Karjalan Kuvalehti 2/2010, sivulta
52 alkaen.

Yhdysvallat on systemaattisesti ilmoittanut, ettei se hyväksy
esim. Neuvostoliiton suorittamaa Baltian miehitystä, eikä M-R
–sopimuksen mukaisia rajoja. Suomen osalta USA on ollut hiljaa,
mikä ilmeisesti johtuu Suomen valtionjohdon
käsittämättömästä vaikenemispolitiikasta.

Yhdysvallat kuitenkin tuki Neuvostoliittoa vuodesta 19141 alkaen
valtaisalla Lend-lease –avulla (KKL 3/2010, sivulta 60 alkaen),
joka nykyisen Suomen rasitteeksi bruttokansantuotteen pohjalta
laskettuna olisi 2 200 mrd. dollaria! Neuvostoliitto käytti
tätä materiaalia myös Suomen rintamalla. Neuvostoliitto
lopetti Lend-lease –velkojen maksamisen 1970-luvulla.

Suomi vaikenee yhteisten etujen vastaisesti

Erityistä hämmästystä herättää se, että presidentti Urho
Kekkonen uskalsi ottaa itänaapurin johdon kanssa rajat
jatkuvasti esille, vaikka Neuvostoliitto oli täysissä
voimissaan. Kun Neuvostoliitto on luhistunut, suomalaiset
poliitikot pelkäävät ottamasta asiaa esille.

Presidentti Mauno Koivisto ns. yksipuolisesti mitätöi Pariisin
rauhansopimuksen ns. ase-artiklat. Joten rauhansopimuksesta on
lähes puolet kadonnut. Samoin on kadonnut viisi eli puolet
rauhansopimuksen allekirjoittajista, Neuvostoliitto niistä
tärkeimpänä.

Suomella on kansainvälisen oikeuden Rebus sic stantibus
–periaatteen mukaan oikeus vedota rauhansopimuksen
muuttamiseksi tapahtuneeseen voimakkaaseen muutokseen. Muutosta
vuodesta 1947 voidaan pitää valtaisana lähes kaikilla
inhimillisen elämän sektoreilla. Win-win -periaate on vielä
tärkeämpi peruste rajojen palauttamiselle.

 

 

 

time_moms_countries_120513.jpg 552kB   Visa   Dela   Hämta   Send to Evernote

KKL 13: Isänmaallisuus on kunnia-asia

TIEDOTE 06.03.2013, julkaisuvapaa
Karjalan Kuvalehti, http://karjalankuvalehti.com
toimitus@karjalankuvalehti.com

http://prokarelia.net/fi/?x=artikkeli&article_id=2067&author=10
KARJALAN KUVALEHTI 13 ON JULKAISTU

Lehden tärkeimmät aiheet:

– Finnofobian monet kasvot
– Kriisi palkitsee syylliset ja rankaisee uhreja
– Democide: 1900-luvun 262 miljoonaa uhria!
– Saksojen yhdistymisen ja Karjalan palautuksen erot

Tilaa lehti. Voit myös lukea Karjalan Kuvalehden
PDF-formaatissa.
http://karjalankuvalehti.com/fi/lehtitilaus.php
http://karjalankuvalehti.com/fi/

ISÄNMAALLISUUS ON KUNNIA-ASIA

Suomalaisista on vuosikymmeniä yritetty toden teolla tehdä
rikollisia, koska maassa versoo aito isänmaallisuus. Ilman sitä
ei koko kansaa enää olisi olemassa, vaan suomalaiset olisi
Neuvostoliiton toimesta murhattu tai hajotettu pitkin Siperiaa.

Isänmaallisuus puhuttaa jälleen, kun Ilta-Sanomien
päätoimittaja Ulla Appelsin on ottanut asiaan kantaa. Hänelle
annettu palaute on osaltaan järkyttävää, osaltaan
järjetöntä, mutta hän itse kertoo, että suurin osa on ollut
positiivista.

Dosentti Arto Luukkanen on US-blogissaan 18.02.2013 käsitellyt
Appelsinin herättämiä reaktioita ja saanut aikaan erittäin
aktiivisen keskustelun. Luukkanen valottaa selventävin
esimerkein, miten isänmaallisuuteen on suhtauduttu 1940-luvulta
lähtien.

Tässä lehdessä käsitellään samaan aihepiiriin liittyviä
asioita, erityisesti finnofobiaa ja yksinvaltaisten hallintojen
masinoimia järkyttäviä murhia 1900-luvulla. Professori Rudolph
J Rummel on päätynyt 262 milj. murhattuun kansalaiseen. Sen
päälle tulevat sotien uhrit.

Omia kansalaisiaan murhanneista valtakunnista pahimpia ovat
olleet totalitarismit: Leninin ja Stalinin Neuvostoliitto, Maon
Kiina ja Hitlerin Saksa. Venäläinen nationalismi on
pahimmillaan isovenäläisyyttä, johon kuuluu Venäjän
messiaaninen hegemonia.

Venäjällä on kunniakasta olla patrioottinen nationalisti
täysin siitä riippumatta, kuinka paljon tuskaa se on
aiheuttanut. Omien kansalaisten vallanhimoinen tappaminen
selitetään tarkoituksenmukaiseksi toiminnaksi.

Suomalainen nationalismi lähes aina on suomalaista
kansallisaatetta ja isänmaallisuutta. Miksi suomalaisia pitäisi
siitä syyllistää, mutta venäläisten väkivallan
syyllistäminen on kiellettyä? Ketkä syyllistämistä
harjoittavat? Miksi sitä harjoitetaan?

Suomalainen kansallisuusaate on omaa maata puolustavaa.
Venäläinen nationalismi tähtää imperiumin ja oman etupiirin
laajentamiseen ja väkivallan hyväksymiseen.

Jos venäläisnationalismi ei hyväksyisi väkivaltaa ja sen
seuraukset haluttaisiin korjata, Petsamo, Karjala ja koko
pakkoluovutettu alue, samoin kuin Kuriilit, Mantsuria tai Setomaa
olisi palautettu anteeksipyyntöjen ja korvausten kera. Niin ei
ole käynyt.

Syyttelyssä kyse on omien rikosten projisoinnista toisten
tekemiksi. Tätä samaa kovaäänistä ja hyvin aggressiivista
politiikkaa harjoittaa presidentti Vladimir Putin ja hänen
hallintonsa sekä hänen suomalainen käsikassaransa, jota
Riidankylväjäksi voidaan kutsua.

Ehkä räikeimmillään tämä isovenäläisyys näkyy Putinin
hankkeessa, jonka taustavaikuttajana on geopoliitikko ja
venäläisen kolonialismin rakentaja Alexander Dugin. Tavoitteena
on Eurooppalaisen unionin rakentaminen. Unioni koostuisi
Euraasian liitosta ja Euroopan unionista. Toki venäläiset
olisivat sitä johtamassa ja kansoja alistamassa.

Suomalaisilla on täysi oikeus ja kunnia, ja sen johtajilla on
velvollisuus, olla suomalaisia kansallismielisiä ihmisiä.
Johtajien velvollisuutena on rakentaa Suomen itsenäisyyttä,
turvallisuutta, henkistä ja taloudellista tulevaisuutta.
Suomalaisten tehtävä ei ole alistua minkään vieraan vallan
vaatimusten alle.

Lisätiedot: Veikko Saksi
toimitus@karjalankuvalehti.com

 

 

 

 

”Veljeä ei jätetä, nuoria ei unohdeta”

 Presidentti Niinistön puhe tuli sydämestä
– Tarvitaan konkretiaa, ei vain sanoja
– Heikkoja kunnia-argumentteja
– Petsamo, Karjala ja win-win
– Tunne vapautesi ja vastuusi!
– Milloin Suomi antaa nuorisolle vahvan esimerkin?

Presidentti Niinistön puhe tuli sydämestä

Presidentti Sauli Niinistö muistutti kansallisen
veteraanipäivän valtakunnallisessa pääjuhlassa
Jyväskylässä 27.04.2013 veteraanipäivien tunnuslauseesta:
”Veljeä ei jätetä, nuoria ei unohdeta”.

Nämä sanat hänen mukaansa viittaavat siihen, että ”emme
elä vain omaa aikaamme varten”. Presidentin puhe oli
yksinkertaista, selkeää ja varmasti sydämestä tulevaa puhetta
sille sukupolvelle, jonka edessä hän seisoi. Presidentin
sanoihin voi kiitollisuudella yhtyä.

Suomen veteraanisukupolvi ylsi sellaisiin suorituksiin, mihin
tuskin minkään pienen maan kansalaiset pystyivät. He
säilyttivät itsenäisen Suomen. He rakensivat tuhotun maan
uudelleen. Menetimme alueita ja jouduimme maksamaan maahan
hyökänneelle maalle korvauksia, silti itsenäisyys ja
demokratia säilyivät.

Tarvitaan konkretiaa, ei vain sanoja

Presidentti ei käsitellyt vastuun ottamisen lisäksi
konkreettisesti niitä toimia, miten Suomen kansalaiset ja
erityisesti Suomen poliittiset päättäjät parhaiten
kunnioittaisivat veteraanien valtaista työtä ja uhrausta.

Olisi ollut toivottavaa, että presidentti olisi ottanut esille
ns. sotasyyllisyystuomiot. Miksi Suomi vielä lähes 70 vuotta
sotien jälkeenkin on valheellisesti sotiin syyllinen? Miksi
perustuslain ja oikeusjärjestyksemme vastaiset tuomiot ovat yhä
voimassa?

Suomalainen tuomioistuin langetti ne tuomiot. Samalla
tuomioistuin tuomitsi Suomen kansalaiset, koska he lähes
yksituumaisesti olivat valinneet ja tukeneet poliittista johtoa.
Nytkin 57 % suomalaisista tukee tuomioiden purkamista. Heitä on
peräti 3.2-kertaa enemmän kuin purkamisen vastustajia.

Heikkoja kunnia-argumentteja

Käsittämättömintä on se, että tuomioiden on korkeimman
oikeuden, oikeuskanslerin, oikeusministeriön työryhmän,
lukuisten oikeusoppineiden ja kansan mielessä todettu rikkovan
Suomen perustuslakia ja oikeusjärjestystä.

On esitetty täysin naurettavia argumentteja kunniasta, jota
tuomitut eivät menettäneet ja jopa puhuttu rehabilitaatiosta,
neuvostotyyppisestä kunnian palautuksesta. Miten sellainen asia
palautetaan, jota ei ole menetetty?

Tuomiolaitos ei jakanut kunniamainintoja, vaan tuomioita.
Perustuslain ja oikeusjärjestyksen vastainen tuomio ei poistu
kuin uudella oikeudenkäynnillä. Kansanedustaja Reijo
Tossavaisen eduskunta-aloite 12.11.2011 tekee purkamisen
mahdolliseksi poistamalla näennäiset uusia tuomioita estävät
keppihevoset.

Petsamo, Karjala ja win-win

Toinen asia, jonka olisi toivonut presidentin esittävän,
liittyy pakkoluovutettuun alueeseen. Venäjän presidentit Dmitri
Medvedev ja Vladimir Putin ovat useaan otteeseen korostaneet
kansainvälisen oikeuden merkitystä. Joten uskotaan heitä ja
korjataan yhteistuumin Neuvostoliiton pahasti rikkomat lait ja
keskinäiset sopimukset.

Petsamon merkitys Suomelle lisääntyy päivä päivältä.
Karjala on aina ollut merkittävä alue Suomelle. Parhaiten
nämä alueet Suomen osana palvelevat Venäjääkin.

Pariisin rauhansopimus on ristiriitainen ja pahasti tynkä. Mikä
sen merkitys lopulta edes on, kun lähes puolet siitä
presidentti Mauno Koiviston aikana käytännössä mitätöitiin?
Entä mikä on maitten välinen sekä Venäjän ja muun maailman
välinen todellinen luottamus? Usein esille tuotua win-win
–periaatetta kannattaa todella syvällisesti miettiä – ja
panna toimeksi.

Tunne vapautesi ja vastuusi!

Suomalaispoliitikkojen käyttäytymisessä on erikoista se, että
Neuvostoliiton ollessa voimissaan presidentti Urho Kekkonen
rohkeni usein ottaa Karjalan esille.

Kun Neuvostoliitto nyt on luhistunut, pelkäävät
suomalaispoliitikot tämän haamua niin perusteellisesti, ettei
nyt uskalleta tehdä mitään asioitten korjaamiseksi. Jokainen
hukattu päivä merkitsee menetystä.

Kyse ei ole vain taloudellisista menetyksistä, vaan ennen
kaikkea nuorisolle annettavasta mallista. Onko oikea malli
vaikeneminen, asioitten salailu ja piilottelu, oman maan
”myyminen”?

Milloin Suomi antaa nuorisolle vahvan esimerkin?

Presidentti Niinistö ei varmasti tällaista tarkoittanut
puheessaan. Hänen mukaansa ”Sodan sukupolvi turvasi vapauden
sekä tunsi ja täytti sen tuoman vastuun”.

Milloin nykyinen sukupolvi tekee samoin? Milloin virallinen Suomi
antaa nuorisolle vahvan esimerkin siitä, että se kunnioittaa
aidosti veteraanipolvien työtä ja haluaa toimia
oikeudenmukaisesti, perustuslakia kunnioittaen?

Lisätiedot: Veikko Saksi
toimitus@prokarelia.net

MIKSI 42 % VENÄLÄISISTÄ IHAILEE STALINIA?

Tiedote 02.03.2013, julkaisuvapaa
Pro Karelia ry  http://prokarelia.net
toimitus@prokarelia.net

http://prokarelia.net/fi/?x=artikkeli&article_id=2065&author=10

– Stalin murhautti 62 miljoonaa kansalaistaan
– Ketkä jäivät eloon, ketkä ihailevat Stalinia?
– Putinin Venäjä kohti Stalinin Neuvostoliittoa
– Nykyvallan legitimiteetti heikko
– Korruptio ja väkivalta eivät pelasta Venäjää

Stalin murhautti 62 miljoonaa kansalaistaan

Ilta-Sanomat kertoo, että Carnegie-tutkimuslaitoksen raportin
mukaan Joseph Stalinia ihaillaan laajasti Venäjällä ja
entisissä neuvostotasavalloissa. Tämä siitäkin huolimatta,
että Stalin oli vastuussa kymmenien miljoonien omien
kansalaistensa murhaamisesta valtakaudellaan.

Havaijin yliopiston (emeritus)professori Rudolph J Rummelin
mukaan Venäjällä ja Neuvostoliitossa valtionhallinnon toimesta
murhattiin noin 62 miljoonaa omaa kansalaista 1900-luvulla.
Tästä valtaosa Stalinin valtakaudella vuosina 1924-1953.
Taulukko on seuraava:

http://karjalankuvalehti.com/images/rummel.pdf

Ketkä jäivät eloon, ketkä ihailevat Stalinia?

Lähes jokainen perhe koki menetyksiä, kokonaiset perheet
voitiin lähettää Siperiaan. Tuskin kukaan aikuinen voi
väittää, ettei tietäisi Stalinin ajan hirmutöistä.
Yksityisiä ihmisiä järjestelmä käytti häikäilemättä
hyväkseen. Miksi erittäin merkittävä osa venäläisistä
silti ihailee Stalinia?

Selvitys on ainakin kaksidimensioinen. The Soviet Story
–dokumenttifilmin ohjaaja ja tekijä Edvins Snore kysyy
yksinkertaisesti: ”Ketkä jäivät eloon?” Hän vastaa
kysymykseensä toteamalla ensin, etteivät uhrit jääneet eloon.

Eloon jäivät ne miljoonat MVD:n ja KGB:n vartijat, sotilaat ja
muut tahot, jotka suorittivat teloitukset, karkotukset ja
kidutukset. Sekä usein näiden ihmisten perheet. Miksi juuri
heillä, eloon jääneillä ja järjestelmän toteuttajilla,
hyötyjillä ja heidän jälkeläisillään, olisi erityisen
huonot tunteet Stalinia kohtaan?

Putinin Venäjä kohti Stalinin Neuvostoliittoa

Toisen selityksen tarjoaa Carnegie-tutkimuslaitos. Sen mukaan
Vladimir Putinin johtama hallinto tarvitsee vahvan auktoriteetin
ja kansallisen voiman symboleja, jotta voitaisiin vakiinnuttaa
uusi yksinvaltainen poliittinen järjestelmä.

Stalinin terrori poikkesi esim. Hitlerin Natsi-Saksan terrorista
siten, että jälkimmäinen kohdistui ensisijaisesti valittuun
etniseen ryhmään eli juutalaisiin, järjestelmän vihollisiin
ja tuhottaviksi päätettyihin ryhmiin. Jos ei kuulunut näihin
ryhmiin ja kannatti järjestelmää, sai elää melko vapaasti.

Sen sijaan Stalinin terrori oli yhtä julmaa kaikkia kohtaan. Ei
kukaan tai mikään ollut siltä suojassa. KGB:n edustajat,
pahimmat järjestelmän kannattajat, puolueen jäsenet,
rahoittajat, tukijat, instituutiot, kaikki olivat yhtä
suojattomia. Tästä oli vain yksi ainoa poikkeus: Stalin itse.

Nykyvallan legitimiteetti heikko

Putinin Venäjä kulkee muutoinkin kohti Neuvostoliiton esikuvia.
Putinin toteamus, että Neuvostoliiton sortuminen oli vuosisadan
suurin geopoliittinen katastrofi, on täyttä totta. KGB-mies
Putin haluaa palauttaa ehdottoman yksinvallan. Se merkitsee
valtiokapitalismia ja yksityisten ihmisten suojattomuutta
hallinnon edessä.

Eivätkö venäläiset ymmärrä, mihin heitä jälleen ollaan
johtamassa? Todennäköisesti merkittävä osa heistä
ymmärtää. Sen vuoksi Putinin hallinnon kansalta saama
legitimiteetti on heikentynyt lähes olemattomaksi. Suuri
Venäjä pysyy kasassa osittain vain väkivallan ja sen uhan
avulla.

Tässä ei sinänsä ole Venäjän historiassa mitään uutta.
Viimeistään Iivana IV eli Iivana Julma rakennutti väkivaltaan
perustuvan, hyvin toimivan järjestelmän 1500-luvulla. Mutta jo
sitä ennen venäläiset etsivät vahvaa johtajaa johtamaan
heitä.

Korruptio ja väkivalta eivät pelasta Venäjää

On mielenkiintoista havaita, että Ilta-Sanomat näyttää
pitävän 42 % suuruista Stalinin kannatusta
”peräti-suuruisena”. Suomessa vastaava kannatus ei näytä
merkitsevän mitään. Karjalan palautusta kannattaa nyt reilut
40 % kansalaisista. Silti poliittiset päättäjät
käyttäytyvät kuin kukaan ei kannattaisi palautusta.

Venäjä menee kehityksessään selvästi kohti federaation
romahtamista. Kyse voi ensin olla taloudellisesta romahduksesta,
jota seuraa federaation hajoaminen pienempiin valtioihin.
Taloudellinen romahdus ei johdu raaka-aineiden valtavasta
määrästä, vaan taloudellisesta ja sosiaalisesta
piittaamattomuudesta.

Voidaan pitää eräänlaisena paradoksina sitä, että mitä
vahvemmin Putin johtaa Venäjää kohti yksivaltaista hallintoa
ja väkivaltapohjaista vallan vertikaalia, johon liittyy myös
KGB-miesten johtama valtiokorporativismi, sitä nopeammin
Venäjä kiihdyttää kohti hajoamistaan. Itäisen naapurimaan
kehityssuunta näyttää huonolta ja epävakaalta. Aivan
kohtuuttomaksi paisunut korruptio ei ole siinä pelastus, vaan
tuhoutumista nopeuttava tekijä.

KURIILIT TAAS JAPANIN JA VENÄJÄN NEUVOTTELUISSA

Tiedote 22.02.2013, julkaisuvapaa
Pro Karelia ry  http://prokarelia.net
toimitus@prokarelia.net

http://prokarelia.net/fi/?x=artikkeli&article_id=2064&author=10

– Venäjä ja Japani haluavat ratkaista Kuriilien ongelman
– Energia avainsana Kuriilien kysymyksessä?
– Kuriilit suvereeni osa Japania
– Ei rauhansopimusta, ellei palautusta
– Karjala ja Petsamo palauttamatta
– Petsamo ja Karjala ovat avainalueita win-win –toimintaan

Venäjä ja Japani haluavat ratkaista Kuriilien ongelman

NHK World kertoo kahdessa uutisessaan 21.02.2013 ja 22.02.2013,
että Venäjä ja Japani etsivät taas sopua Kuriilien kiistassa
ja bilateraalista yhteistyötä. Venäjän presidentti Vladimir
Putin esitti tällaisen toiveen keskustellessaan Japanin entisen
pääministeri Yoshiro Morin kanssa.

Mori toimii Japanin nykyisen pääministerin Shinzo Aben
erityisenä lähettiläänä ja järjestelee Aben vierailua
Venäjälle vuoden 2013 lopussa, jolloin maitten johtajien on
määrä keskustella Kuriilien kysymyksen ratkaisusta.

Molemmat osapuolet ovat olleet kovasti positiivisia puheissaan ja
halunneet yhteistyötä ja lopultakin rauhansopimuksen maitten
välille. Etukäteispuheitten pohjalta ei kuitenkaan kauniita
puheita lukuun ottamatta mitään voida havaita muuttuneen.
Vastaavia puheita on aika ajoin esiintynyt vuosikausien ajan.

Energia avainsana Kuriilien kysymyksessä?

Yksi keskeinen syy Venäjän haluun saada pikainen ratkaisu
aikaan on energiariippuvuuksissa tapahtuva voimakas muutos.
Liuskekaasu ja LNG eli nestemäinen kaasu ovat tulleet ja tulossa
aivan uudella vahvuudella markkinoille. Tämä vaarantaa
Gazpromin tulevaisuuden voimakkaasti.

Tekniikka ja Talous on käsitellyt 21.02.2013 artikkelissaan
liuskekaasun vaikutuksia. Yhdysvalloista on tullut omavarainen
maakaasun osalta ja se on potentiaalinen kaasunviejä. Euroopasta
on löydetty mm. Puolasta ja Virosta liuskekaasua, mutta
eurooppalaiset ovat ympäristökysymyksissä olennaisesti
amerikkalaisia varovaisempia.

Lehden artikkelin tärkein lause on kuitenkin seuraava:
”Maailman suurimmat liuskekaasuvarannot saattavat olla
Kiinassa”. Tämä Helena Raunion esille tuoma toteamus
selittäisi Venäjän johdon myönteisyyden ja kiireen
rauhansopimukseen, taloudelliseen yhteistyöhön ja
energiayhteistyöhön.

Kuriilit suvereeni osa Japania

Japanin alahuone on ollut aktiivinen Kuriilien kysymyksessä. Se
mm. hyväksyi lakialoitteen painostaakseen saarten
takaisinsaamista. Japan Today uutisoi 11.06.2009, että Japanin
parlamentti eli alahuone on yksimielisesti hyväksynyt
lakialoitteen korostaakseen maan suvereniteettia neljästä
saaresta – Kunashiri, Etorofu sekä Shikotan ja Habomain
saariryhmät. Venäjä valloitti saaret aivan viime sodan
lopussa.

Alahuoneen mukaan saaret ovat kiinteä osa Japania. Uuden lain
tarkoituksena on korjata vanha laki ja kiihdyttää kampanjaa
Japanin suvereniteetista saarien osalta. Uusi laki määrää,
että Japanin tulee tehdä kaikkensa toteuttaakseen Japaniin
elimellisesti kuuluvien saarien pikainen palautus. Samalla laki
pyrkii edistämään viisumivapaita vaihto-ohjelmia saarten
venäläisten asukkaiden ja entisten japanilaisten asukkaitten ja
heidän perheittensä kanssa.

Ei rauhansopimusta, ellei palautusta

Kuriilien saarten kysymys on otettu usein esille Japanin ja
Venäjän välillä. Maat eivät vielä ole allekirjoittaneet
rauhansopimusta, vaikka niillä on paljon taloudellista
yhteistyötä. Japani ei suostu allekirjoitukseen, ennen kuin
Venäjä palauttaa väkivaltaisesti ja oikeudettomasti ottamansa
Kuriilien saaret.

Jo Nikita Hrutsev oli 1950-luvulla valmis palauttamaan kaksi
saarta, mitä Japani ei ole hyväksynyt. Venäjä on ehdottanut
Putinin aikana samaa, ja vetänyt ehdotuksensa takaisin. Japani
ei ole suostunut vain osan palauttamiseen.

Yhtenä ongelmana saarten palauttamisessa on Venäjän
lainsäädäntö, jonka mukaan alueluovutuksia voidaan toteuttaa
vain kansaäänestyksen perusteella. Tosin kansanäänestys ei
vaalien rukkaamisen perusteella taida olla Venäjän suurimpia
ongelmia.

Mitään kansanäänestystä ei tehty, kun Venäjä vuoden 2008
alussa luovutti Kiinalle 337 km2 kiistanalaista aluetta
Habarovskin kaupungin läheltä.

Karjala ja Petsamo palauttamatta

On kiinnostavaa tehdä vertailuja japanilaisten ja suomalaisten
poliitikkojen välillä. Vaikka Japani itse oli
hyökkääjävaltio, se silti voimakkaasti ja selkein sanoin
vaatii Kuriilien saarten palauttamista.

Entä Suomen poliitikot? Presidentti Urho Kekkonen uskalsi
rohkeasti ottaa Karjalan palautuksen esille, vaikka
Neuvostoliitto oli väkivalloin ja sillä uhaten ottanut alueet
ja imperiumi oli vielä voimissaan.

Kun Neuvostoliitto on luhistunut, suomalaiset poliitikot
pelkäävät asian esille ottamista. Tässä tilanteessa on
paljon nurinkurisuutta ja vaikea nähdä, miten se olisi parasta
suomalaisten legaalien oikeuksien ajamista.

Petsamo ja Karjala ovat avainalueita win-win -toimintaan

Erityisesti Petsamo on Suomelle ja EU:lle elintärkeä alue,
koska Jäämeri sulaa odotettua nopeammin ja globaali
Aasia-Eurooppa –logistiikka siirtyy Jäämerelle 2 – 3 vuoden
kuluttua 6 – 8 kuukaudeksi vuodessa. Kyseessä on valtava
logistinen mullistus.

Japanilaiset puhuvat win-win ja lose-win –tilanteista. On
käsittämätön väite, että kun mitään ei tehdä, molemmat
osapuolet voittaisivat. On päivänselvää, että molemmat
osapuolet vain häviävät, koska kaikki yhteistyön
emergenttiset katalyytit jäävät toteutumatta.

Karjalan ja Petsamon palautus on Suomelle ja Venäjälle
erittäin vahva win-win –tilanne. Molemmat osapuolet voittavat.
Venäjän kannalta ylivoimaisesti tärkein asia on luottamuksen
asteittainen kehittyminen. Nyt luottamusta ei ole, koska
luottamusta herättävät toimet puuttuvat.
Suomalaispoliitikkojen on otettava aloite yhteistyön
parantamiseksi Suomen ja Venäjän välillä.